Skip to content

Vaalipäivää!

lokakuu 28, 2012

Olen ehdolla Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Puolue on Vasemmisto ja numero 356. Tänään on vaalipäivä ja voit äänestää minua vielä kuuden ja puolen tunnin ajan (eli kello kahdeksaan asti).

Lukaise vaaliteeseistä, mitä asioita kannatan ja mitä en.

Jos pohdit äänestämistäni, myös nämä mielipide- ja blogikirjoitukset saattavat kiinnostaa:

Ehdolla on ennenkuulumattoman paljon myös muita upeita nuoria punavihreitä vasemmistolaisia, joihin voi tutustua täällä.

Järjestämme yhteiset vaalibileet tänään baari Vakiopaineessa klo 18 alkaen. Tervetuloa jännittämään!

Mainokset

Tylsä kirjoitus Jyväskylän taloudesta

lokakuu 28, 2012

Kadulla pönöttäminen ja propagandan levittäminen vaalien alla on brutaalia hommaa, mutta siinä on se hyvä puoli, että silloin pääsee keskustelemaan politiikasta sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tulisi koskaan tavanneeksi. Siellä saa hyvän käsityksen siitä, mitkä poliittiset asiat ohikulkijoita huolestuttavat ja millä perusteella he valitsevat ehdokkaansa näissä vaaleissa. Havaintojeni mukaan jyväskyläläisiä kiinnostavat ylivoimaisesti eniten kaupungin talousvaikeudet ja mahdollisesti tulossa olevat leikkaukset, joten pyhitän tämän vaalipäivän aamun bloggauksen niille.

Media ja poliitikot ovat julistaneet julkisen sektorin talouskriisiä ja kestävyysvajetta joka käänteessä niin kauan, että viesti on mennyt perille. Kaikilla tuntuu olevan epämääräinen käsitys siitä, että rahat ovat lopussa, ja sekin on tiedossa, että Jyväskylässä tilanne on erityisen synkeä. Kaupungin finanssiongelmien syistä, vakavuudesta ja korjausvaihtoehdoista tietoa on liikkeellä vähemmän.

Suurten kaupunkien talousvertailussa Jyväskylän numerot ovat aika huonoja (yhtä huonoja kuin Lahden ja Kouvolan). Veroprosentti on keskiarvon korkeammalla puolella, mutta maksetut veroeurot per asukas reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen jyväskyläläiset ovat niin köyhiä, että veroprosentti täytyy pitää korkealla, jotta siitä kertyy kaupungin kassaan riitävästi valuuttaa. Eikä riittävästi oikeastaan ole oikea sana, koska kaupunki velkaantuu kovalla tahdilla. Velkaa on ennestäänkin paljon (ja kaupungin kokonaan omistamissa yhtiöissä vielä reippaasti lisää). Korot ovat nyt alhaalla, mutta kun ne alkavat aikanaan nousta, iso siivu kaupungin taloudesta menee lainojen korkojen makseluun. (Jos numerot kiinnostavat, niitä löytyy esimerkiksi täältä.)

Periaatteessa näyttää siis aika pahalta, ja masentavia ovat myös kaupungin toimenpidevaihtoehdot. Jyväskylä voi korottaa veroja, leikata palveluita, korottaa maksuja tai ottaa lisää velkaa. Mikään ei ole erityisen houkutteleva ratkaisu.

1) Verojen korottaminen. Kunnallisvero on tasavero, eli kaikki maksavat sitä tuloistaan saman verran (jos nyt unohdetaan selvyyden vuoksi vähennykset). Tasaverotus on pohjimmiltaan epäoikeudenmukaista: pienituloiselle viidesosa palkasta on paljon pahempi niitti kuin suurituloiselle, koska pienituloinen tarvitsee suuremman osuuden tuloistaan välttämättömiin menoihin.

2) Leikkaaminen ja maksut. Palvelujen leikkaukset ja maksujen korotukset sattuvat nekin pahimmin pienituloisiin. Eniten julkista rahaa palaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, ja esimerkiksi terveyskeskuksia käyttävät eniten työttömät, eläkeläiset ja lapsiperheet. Paremmin- ja huonomminvoivien terveyserot ovat jo nyt karkaamassa käsistä, ja jos terveyskeskuspalveluja vielä kurjistetaan, tilanne muuttuu sietämättömäksi. Kouluissakaan ei rahassa kylvetä, ja terveydenhoidon ja koulutuksen lisäksi kaupungilla ei kauheasti ole mistä leikata.

Lain määräämät palvelut on joka tapauksessa järjestettävä, joten leikata voi lähinnä ennaltaehkäisevistä palveluista, ja niistä leikkaaminen aiheuttaa suuremmat rahalliset menetykset (ja todennäköisesti myös inhimilliset kärsimykset) tulevaisuudessa. Esimerkin vuoksi: lastensuojelun avohuolto (eli se että ongelmissa olevaa perhettä autetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät niin pahoiksi, että täytyy tehdä esimerkiksi huostaanotto) maksaa vuodessa 3000 euroa per lapsi, kun taas sijaisperhehuollon (eli sen että lapsi otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaisperheeseen) kustannukset ovat 18 000 euroa vuodessa ja lastensuojelun ammatillisen huollon (eli sen että lapsen tilanne on kärjistynyt ja hänet sijoitetaan laitokseen tai muuhun ammatilliseen yksikköön) 72 000 euroa.

3) Velka. Velan massiivinen lisääminen ei sekään houkuttele, vaikka julkista velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Korot täytyy kuitenkin maksaa.

4) Muita temppuja. Palveluja voi myös koettaa järjestää älykkäämmin. Jos resursseja hukattaisiin vähemmän byrokratiaan ja hallintoon, säästettäisiin samalla rahaa, eikä se olisi keneltäkään pois. Monet ehdokkaat puhuvat tästä ymmärrettävästi mielellään, koska se on kaikista mahdollisista säästökohteista eniten kosher. Epämiellyttävä totuus on kuitenkin se, että myös kuntien hyvä hallinto vaatii työntekijöitä, eikä hallinnossa ole niin paljoa karsittavia resursseja, että kaupungin talouskriisi sillä ratkeaisi. Byrokratian vähentämistä ajavat sitä paitsi käytännössä kaikki puolueet, joten äänestämällä siihen ei voi suuremmin vaikuttaa.

Hyvätuloisten edunvalvojapuolue Kokoomus on väläytellyt palvelujen ”älykkäämpää” järjestelyä niiden ulkoistamisen muodossa. On täyttä pajunköyttä väittää, että se olisi kestävä tapa säästää. Jos palvelut siirretään yksityisten yritysten järjestettäväksi, niiden täytyy saada pienemmällä rahamäärällä sekä järjestettyä palvelut että tuotettua voittoa yritykselle (sehän on yritystoiminnan pointti). Se on mahdollista vain heikentämällä palveluita tai kurjistamalla työntekijöiden asemaa — tai panostamalla parempaan johtamiseen ja suunnitteluun, mikä olisi mahdollista toteuttaa yhtä lailla julkisellakin puolella, jos siihen vain viitsittäisiin ryhtyä. Kokoomuksen isot kihot ovat ajamassa Jyväskyläänkin palvelualoitetta eli sitä, että yritykset pääsisivät kilpailuttamaan ja kahmimaan järjestettäväkseen minkä tahansa kunnallisen palvelun. Se on huonoa ja vaarallista politiikkaa.

Kusessa siis ollaan. Mitä on tehtävä?

Olen sitä mieltä, että säästötoimenpiteitä täytyy arvioida vasemmistolaisesta näkökulmasta: mikä aiheuttaa pienituloisille kaupunkilaisille ja ympäristölle kaikista vähiten haittaa? Edellä mainituista huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja ovat mielestäni verot ja välttämättömimmässä raossa myös lisävelkaantuminen. Koska varhainen puuttuminen ongelmiin on halvempaa (lastensuojelussa parhaimmillaan siis 24 kertaa halvempaa), kannattaa mieluummin ottaa vaikka velkaa kuin leikata ennaltaehkäisevistä palveluista.

Jos joitain palveluita on pakko järjestellä uudelleen, täytyy arvioida kaikki ihmisille siitä aiheutuvat kustannukset. Jos esimerkiksi jotkut harvinaisemmat toimenpiteet siirretään pienemmiltä terveysasemilta suoritettavaksi keskustaan, on huolehdittava siitä, että paikallisliikenne on niin halpaa ja toimivaa, että siellä käyminen onnistuu kauempaakin. Nyt Jyväskylän bussiliikenne on kaukana halvasta ja toimivasta.

Kuntien talousongelmat ovat kuitenkin siitä pirullinen kuntavaaliteema, että niitä ei voi ratkaista kaupunginvaltuustoissa. Kunnat hoitavat kaksi kolmannesta Suomen julkisista palveluista, mutta ne ovat kaikki kroonisessa rahapulassa. Se johtuu ennen muuta siitä, että valtio on antanut hyvätuloisille verohelpotuksia ja leikannut kuntien valtionosuuksia, vaikka niitä pitäisi pikemminkin kasvattaa reilusti. Valtiolla nimittäin on (kunnilta puuttuvat) keinot kerätä veroja oikeudenmukaisemmin eli kovatuloisilta kovemmalla prosentilla ja palkkatulojen lisäksi myös pääomatuloista.

Tätä et kuule Suomi-uudistajien vaaliteltalla, mutta suurin osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Jopa Kokoomuksen kannattajista 43 prosenttia hyväksyisi sen, että hyvätuloisten verotusta kiristetään, jos se turvaa hyvinvointipalvelut.

Rahaa Suomessa kyllä on. Suomi on maailman rikkaimpia maita, ja rikkaat saavat täällä rikastua verojen pahemmin masentamatta. Kestämättömän alhainen pääomatulovero on pelkkä vitsi ja osa osingoista kokonaan verovapaita. Veronkierto onnistuu jouhevasti myös hallintarekisterien kautta. Lopputulema on se, että kuntien palvelut heikkenevät ja jäävät pieni- ja keskituloisten maksettaviksi.

Mukavaa vaalipäivää kaikille!

Opiskelijan Jyväskylä on köyhä mutta seksikäs

lokakuu 25, 2012

(Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 25.10.2012)

Jyväskylä on vaikeissa talousongelmissa, ja yksi niitä selittävä tekijä on väestön ikäjakauma. Täällä asuu paljon nuoria ja opiskelijoita, jotka maksavat veroja pienten tulojensa takia hyvin vähän.

Jyväskylä on useimmille vain pit-stop-paikkakunta matkalla alkuperäisestä kotikunnasta sinne, mihin kukin lopulta asettuu valmistumisen jälkeen asumaan. Jyväskylän yliopiston opiskelijoista kaksi kolmannesta ei edes vaihda Jyväskylää kotikunnakseen, vaikka opinnot kestävät viisi-kuusi vuotta.

Jyväskylän kannalta olisi parempi, jos useammat opiskelijat haluaisivat valmistuttuaankin jäädä tänne ja etsiä Jyväskylästä työpaikan, perustaa yrityksen tai etätyöskennellä täältä käsin. Se on mahdollista vain, jos opiskelijat kiintyvät Jyväskylään jo opiskeluaikanaan.

Tilanne on kuitenkin usein päinvastainen, ja monet opiskelijat suhtautuvat Jyväskylän toimiin kyynisen huvittuneesti.

Yliopistolla kuulee paljon kommentteja siitä, että kaupunki satsaa imagonrakentamiseen ja valotaiteeseen mieluummin kuin korjaa terveydenhoidon ongelmia.

Monet muistuttelevat, että hammaslääkärissä täytyy muistaa käydä opiskelujen loppuvaiheessa, koska kunnalliseen hammashoitoon pääsy on lähestulkoon mahdotonta.

Valitettavasti molemmat huomiot ovat enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä. Jyväskylän on syytä katsoa peiliin ja harkita uudestaan keinoja, joilla kaupungin elinvoimaa koetetaan lisätä.

Mihin Jyväskylän sitten täytyisi panostaa, jotta se olisi opiskelijaystävällisempi? Joitain esimerkkejä voisivat olla halpa ja toimiva julkinen liikenne, pyöräilyä helpottava kaupunkisuunnittelu ja elävämmän keskustan luominen sekä kulttuurielämän virkistäminen tarjoamalla esimerkiksi julkisia tiloja harrastusryhmien käyttöön ilta-aikaan.

Opiskelijat olisivat varmasti vastaanottavaisia myös avoimemman kuntavaikuttamisen ja suoremman demokratian kokeiluille.

Toisaalta opiskelijoiden hyvinvointi on myös toimeentulokysymys, ja kaupungilla olisi välineitä senkin kohentamiseen. Vuokra-asuntojen lisääminen laskisi Jyväskylän korkeaa vuokratasoa, ja kaupungin tulisi tehdä voitavansa myös työ- ja harjoittelupaikkojen lisäämiseksi.

Jos vielä terveyspalvelut ja muut turvaverkot olisivat säädyllisessä kunnossa, opiskelijan olisi turvallista kotiutua Jyväskylään. Tulevaisuuden työelämä on monimuotoista ja epävarmaa, joten tätäkään puolta hyvinvoinnista ei saa unohtaa.

OSKARI RANTALA
Kuntavaaliehdokas (Vasemmisto)
Opiskelija, tiedottaja

Menevän vasemmiston vaalidisko

lokakuu 21, 2012

Keskiviikkona vietettiin baari Vakiopaineessa Menevän vasemmiston vaalidiskoa eli vasemmistoliiton nuorten ehdokkaiden vaalibileitä. Myöhemmin sain eräältä eläkeläiskokoomuslaiselta sellaista palautetta, että ”kommunistinuorten juhlissa” musiikki oli huonoa eikä puheissakaan ollut kehumista — ehkä siitä voi päätellä, että kekkerit onnistuivat erinomaisesti.

Pari kuvaa esiintyjistä, joiden musiikillinen anti ulottui Laulu taantumuksesta -junnauksesta Karrelle palaneeseen enkeliin ja svengaavaan kansanmusiikkiapokalypsiin:

Köyhät herrat

Tamppatahna

Pidin tapahtumassa lyhyen ja lievästi populistisen puheen, joka meni suurin piirtein näin:

Paikallista mediakeskustelua nyt kuntavaalien alla hallinnut teema on Jyväskylän talouden on vaikeat ongelmat. Seuraavalla valtuustokaudella riidellään todennäköisesti paljon siitä, että mistä säästetään ja miten paljon. Vaarana on että tehdään todellä typeriä ja lyhytnäköisiä päätöksiä.

Suurin osa kaupungin menoista kuluu sellaisten palvelujen järjestämiseen, jotka ovat kaikista tärkeimpiä pienituloisille. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa terveyskeskukset, julkisen liikenteen sekä kaupungin vuokra-asunnot.

Hyvin toimeentulevat eivät tarvitse terveyskeskuksia erityisen kipeästi, koska heillä on varaa käydä yksityislääkärillä ja yleensä myös mahdollisuus saada hoitoa työterveyden kautta. Rikkaita ei haittaa, vaikka terveyskeskusmaksut nousisivat tai terveysasemien määrä vähenisi.

Hyvätuloiset liikkuvat omalla autollaan, joten heitä ei liiemmin liikuta myöskään bussilipun hinta tai se, että sattuuko jostain kauempana sijaitsevasta lähiöstä pääsemään keskustaan järkevästi. Hyvin toimeentulevia ei kiinnosta sekään, että onko Jyväskylässä riittävästi kaupungin vuokrakämppiä, jotta vuokrataso pystyttäisiin pitämään alhaisena, koska he harvemmin asuvat itse vuokralla.

Tässä muutamia esimerkkejä asioista, jotka eivät hyvätuloisten näkökulmasta ole kovin tärkeitä ja joista säästäminen voi olla heidän mielestään hyväkin idea. Pienituloiselle näillä palveluilla on kuitenkin väliä.

Kuntavaaleissa äänestää 60 prosenttia ihmisistä, ja on tilastollinen fakta, että mitä enemmän tienaa, sitä varmemmin äänestää. Kaikista ahkerimmin äänestävät parhaiten toimeentulevat, ja hyvätuloiset ihmiset äänestävät luonnollisesti ehdokkaita, jotka ajavat hyvätuloisille tärkeitä asioita.

Nykyisessä valtuustossa on muun muassa kansanedustajia, projektipäälliköitä ja lentäjiä, mutta esimekiksi yhtään työtöntä siellä ei ole, vaikka ilman työtä on jyväskyläläisistä 14 prosenttia (kaupunkilaisia tasapuolisesti edustavassa valtuustossa tämä tarkoittaisi noin kymmentä valtuutettua). Alle 35-vuotiaitakin valtuustossa on vain kourallinen, vaikka Jyväskylässä on suhteellisesti enemmän nuoria ja opiskelijoita kuin missään suuressa kaupungissa koko Suomessa.

Vallan keskittyminen hyvätuloisille ja keski-ikäisille on näkynyt siinä politiikassa, jota Jyväskylässä on viimeisten vuosien aikana harjoitettu. Monet palvelut ovat rapistuneet ja esimerkiksi toimeentulotuen hakemisesta on tehty vaikeampaa, kun taas toisaalta on panostettu siihen että rakennetaan Lutakkoa ja Satamaa sekä tuetaan ralleja ja Paviljonkia.

Vaikka haluaisin olla optimistinen, niin todennäköisesti valtuustossa on todella paljon hyvätuloista porukkaa myös näiden vaalien jälkeen. On tärkeää, että heidän lisäkseen sinne saadaan myös toisenlaisia kaupunginvaltuutettuja pönöttämään. Siellä tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ole ensimmäisenä valmiita leikkaamaan heikoimmassa asemassa olevilta jyväskyläläisiltä, vaan haluavat muuttaa kaupungin päätöksentekoa oikeudenmukaisemmaksi.

Me vasemmiston nuoret ehdokkaat haluamme toimia sen puolesta että Jyväskylä on hyvä paikka asua myös niille jotka eivät satu olemaan projektipäälliköitä tai lentäjiä, joilla ei ole omaa autoa ja jotka tarvitsevat terveyskeskuspalveluja.

Meillä on kuitenkin yksi ongelma: tarvitsemme paljon ääniä, mutta emme ole julkkiksia eikä meillä ole mahdollisuuksia mainostaa itseämme viikkotolkulla Keskisuomalaisessa, kuten varakkaammilla ehdokkailla ja puolueilla. Toivon, että äänestätte meitä ja masinoitte kaikki kaverinnekin äänestämään meitä, että voimme saada valtuustossa jotain aikaan.

Jos kaupungin päätöksenteon annetaan jatkua samoilla poliittisilla voimasuhteilla kuin tällä valtuustokaudella, tuloksena voi olla rumaa jälkeä pienituloisten kannalta.

Valitettavasti en ottanut kuvaa itsestäni kun blastasin tätä, joten joudutte tyytymään kuviin omia puheenvuorojaan esittävistä ehdokaskollegoistani Taija Roihasta ja Marjukka Huttusesta.

Taija Roiha & Marjukka Huttunen

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

lokakuu 10, 2012

Kirjoitin Laura Piipon kanssa mielipidekirjoituksen, jossa vaadimme kovempaa pääomatulojen verotusta ja lisätulojen siirtoa kunnille. Suomi kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin kansantalouksiin ja valtakunnassa on varallisuutta vaikka kuinka, mutta riittäviä työkaluja kuntien rahoittamiseksi ei tunnu millään löytyvän. Kunnat vastaavat suuresta osasta elintärkeitä peruspalveluita, joten julkisen talouden ongelmat on korjattava pikaisesti, ettei hyvinvointivaltiota jouduta ajamaan tämän enempää alas.

Kirjoitus oli tällainen:

Tarvitsemme kunnallisen pääomaveron

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 9.10.2012)

Kunnat ympäri Suomen ovat pahoissa talousvaikeuksissa ja tulevalla valtuustokaudella on odotettavissa monenlaisia ikäviä päätöksiä. Kun kuntien taloustilanne muuttuu hälyttäväksi, myös niiden järjestämät elintärkeät palvelut ovat vaarassa joutua tulilinjalle. Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja, jotka turvaavat kuntien rahoituksen oikeudenmukaisella tavalla. Yksi tähän asti hyödyntämätön mahdollisuus on kunnallinen pääomatulojen verottaminen.

Kunnallisveroa peritään tällä hetkellä yksinomaan palkkatuloista, joten pelkkiä pääomatuloja saavat eivät maksa lainkaan kuntaveroa, mutta kunnan palveluita he kuitenkin käyttävät. Tuoreimpien verotietojen mukaan yli 150 000 euroa vuodessa ansaitsevien keskisuomalaisten yhteenlasketuista pääomatuloista muodostuu 67 miljoonan euron potti. Sadasta kovatuloisimmasta keskisuomalaisesta peräti seitsemän kymmenestä maksaa veroja pääasiassa pelkästään pääomatuloista, mikä ei hyödytä kuntia suoraan mitenkään.

Jyväskylässä tavallinen palkansaaja maksaa puolestaan tuloistaan 19,5 prosenttia kunnallisveroa. Suomen rikkaimman kymmenyksen tuloista kunnat saavat paljon vähemmän — vain noin 14 prosenttia. Tähän suhteutettuna suomalainen pääomatulojen verotus on verrattain löysää, ja esimerkiksi yhtiöiden osingoista huomattava osa on jopa kokonaan verovapaita.

Kuntien veropohjaa on pikaisesti laajennettava, jotta voidaan varmistaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävä rahoitus. Kuntauudistuksen yhteydessä tulisikin ottaa käyttöön kunnallinen, kaikkia kuntia koskeva pääomavero. Esimerkiksi 10 prosentin suuruisena vero helpottaisi jo yksistään Suomen kuntien talousahdinkoa noin miljardilla eurolla. Nykyisessä tilanteessa on kestämätöntä, että pääomatuloilla elelevien verokertymästä ohjautuu kunnille vain mitätön osa.

LAURA PIIPPO
yliopistonopettaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

OSKARI RANTALA
opiskelija & tiedottaja, kuntavaaliehdokas (Vas.)

Jyväskylää kehitetään hyvin toimeentulevien ehdoilla

syyskuu 27, 2012

(Julkaistu Keskisuomalaisessa 25.9.2012)

On usein toisteltu paradoksi, että suomalaiset äänestävät kuntavaaleissa laiskasti, vaikka juuri niissä voi vaikuttaa lähimpänä omaa arkea oleviin asioihin: bussilipun hintaan, lähimmän terveyskeskuksen sijaintiin ja oman lapsen luokkakokoon.

Esimerkiksi presidentinvaalissa äänestysprosentti on kuntavaaleihin verrattuna tähtitieteellinen huolimatta siitä, että tavallisen suomalaisen näkökulmasta on varsin yhdentekevää, kuka virkaa hoitaa.

Me kaikki tiedämme, mitkä ryhmät äänestävät muita vähemmän: työttömät, alemmin koulutetut ja nuoret — toisin sanoen pienituloisin osa suomalaisista. Vaalien alla on tapana patistella heitä uurnille ja muistuttaa holhoavasti, että vaikuttaminen on arvokasta.

Vähemmän kuitenkin puhutaan siitä, ketkä äänestävät eniten ja minkälaisiin poliittisiin päätöksiin se johtaa. Työssäkäyvät, korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat äänestävät aktiivisimmin, ja he antavat äänensä yleensä toisille työssäkäyville, korkeasti koulutetuille ja hyvin toimeentuleville. Eniten julkisia palveluita tarvitsevat kuitenkin jyväskyläläiset, joiden elämä on hyvin erilaista kuin keskimääräisellä valtuutetulla.

Kärjistäen voi sanoa, että valtuusto on täynnä hyväosaisten jyväskyläläisten asioita ajavia hyväosaisia valtuutettuja, ja tämä näkyy myös politiikan suunnassa. Palvelut keskittyvät keskustaan samaan aikaan kun köyhien liikkumisesta tehdään kalliilla paikallisliikenteellä hankalaa. Kaupunkiin suunnitellaan konserttisalia, vaikka kaupungin talous on kuilun partaalla, eikä raha näytä riittävän edes koulujen ja terveyskeskusten toiminnan pyörittämiseen.

Vuoden 2012 talousarvion käsittelyssä ehdotettiin maksuttomien palautuskuorien hankkimista toimeentulotukea hakeville eli kaikkein heikoimmassa asemassa oleville jyväskyläläisille. Palokan, Huhtasuon ja Vaajakosken sosiaaliasemien lakkauttamisen jälkeen kauempana asuvien toimeentulotukiasioiden hoitaminen on selvästi hankaloitunut ja jonot keskustan toimipisteellä kasvaneet kohtuuttomiksi.

Kaupungin talouden kannalta kustannus olisi ollut mikroskooppinen, mutta esitys ei mennyt läpi. Sitä vastusti 56 valtuutettua — todennäköisesti kaupunginvaltuuston hyvätuloisimmat kolme neljäsosaa — jotka katsoivat, ettei köyhimpiä kaupunkilaisia ole syytä auttaa asioidensa hoitamisessa. Kun päätöksenteko on tällaista näin pienen mittaluokan kysymyksissä, on selvää, miten hyvin pienituloiset otetaan suurempia päätöksiä tehtäessä huomioon.

OSKARI RANTALA
kuntavaaliehdokas (Vasemmistoliitto)
opiskelija, tiedottaja

Pop! Kaksi! Poof! Piste! Ping! Nolla!

syyskuu 15, 2012

Olen emigroitunut juhlallisesti WordPressiin. Jätän vanhan Pop! Poof! Ping! -blogin eetteriin, mutta se on pelkkä vanhojen tekstien museo, ja meininki jatkuu nyt täällä. Jou-jou, this is the new shit, boys and girls, jou-jou.

Kyllästyin Bloggeriin, vaikka se olikin enemmän omaa syytäni kuin blogialustan. Olin kirjoittanut siellä käyttämäni teeman CSS-koodin itse, ja vaikka blogi näytti varsin hyvältä, olin mokannut joidenkin css-merkintöjen kanssa. Joissain tilanteissa tekstikappaleisiin piti lisätä itse <p>-tagit, ettei fontti muuttunut vääräksi kesken kaiken ja niin edelleen. Olin myöskin pitänyt blogia täysin väärällä tavalla eli säätänyt jokaisen kuvan leveyden ja asettelut sillä tavalla että se sopi siihen blogin ulkoasuun — mutta jos teemaan yritti tehdä muutoksia, koko blogiarkisto muuttui todella vammaisen näköiseksi. Tämäntyyppiset pienet sietämättömyydet kasaantuivat ja tekivät bloggaamisesta siellä totaalisen vas-ten-mie-lis-tä. Joten lopetin.

Mutta nyt aloitan taas.

Joten: tämä on uuden blogin tupaantuliaisteksti. Ota tästä lasi sihijuomaa ja toiseen käteen juustotikku ja käy peremmälle.